Marras- ja joulukuu ovat aikaa, jolloin puutarhurit nauttivat ansaitusta tauosta. Minulta kysytään usein, mitä teen talvella. Vastaan täysin vilpittömästi: "Jos talvella ei olisi tällaista hengähdystaukoa, en voisi aloittaa uutta kautta ilolla..." Käpertyn sohvalle takan eteen ilman syyllisyyttä ja nautin kesällä lukematta jättämieni lehtien selaamisesta etsien internetistä uusia jännittäviä ideoita ja kasveja.
Mutta kun olen sillä tuulella, nautin kävelystä puutarhassa ja luonnossa, ihaillen lehdettömien puiden graafisia oksia ja värikkään kesän jälkeen penkkeihin jääneiden heinien ja perennojen erilaisia rakenteita. Versojen ja siemenkotien ruskea väri on myös varsin mukava ja rauhoittava katsella. Ne saavat erityisen ihanan sävyn, kun ne peittyvät pakkasella kylmänä aurinkoisena aamuna. Opi rakastamaan ruskeaa - ruskea on väri!
Teen suunnitelmia uudelle kaudelle. Tänä vuonna olen suunnitelmien lisäksi päässyt myös toteuttamaan ideoita: kivikkopuutarha on kasvanut hieman pidemmäksi, polkua on uudistettu hieman ja perennapenkkejä, jotka ovat odottaneet pitkään uudelleenjärjestelyjä, on valmisteltu. Ja miten voi levätä, kun siellä täällä ilmestyy muutama kukka ja niiden mukana salakavalat rikkaruohot ovat odottamatta saavuttaneet uuden siemenkierroksen. Joten minun täytyy vielä lisätä kerros kaarnanhaketta katetuille alueille, jotta kuokkimisen ja kaivamisen sijaan voin antaa lierojen tehdä työn. Torjuakseni itsepäisemmät rikkaruohot ja tattarin minun on ensin laitettava kerros sanomalehteä. Siihen mennessä, kun lehdet mätänevät, myös hankalat juuret ovat antaneet periksi.
Nyt joulukuussa valitettavasti juuri aloitettu työ päättyy nopeasti pimeyden saapuessa. Sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin täyttää puutarha salaperäisellä (kynttilän)valolla. On mukavaa ripustaa kynttiläkruunuja kivimuuriin tai ripustaa niitä puiden oksiin, jotta voi nauttia ikkunasta tulevasta salaperäisestä valosta. Jäästä on valmisteltu kynttilänsuojusten tekemistä, mutta auttaako luonto niiden tekemisessä, on toistaiseksi mysteeri.
Odottaessasi valkoisen peiton leviämistä maahan ja kauden todellista päättymistä, muistelen huolestuneena sitä, että joudun jälleen raahaamaan ruohonleikkurin talvitiloistaan saadakseni ylikasvaneen ruohon kuriin ja varastoimaan kompostia tai kuusenoksia suojaamaan herkempiä juuria siltä varalta, että pakkaset yllättäisivät lumettomalla maalla. Jotkut herkemmistä alppipuutarhan kasveista olisivat jo kauan kaivanneet pienen "katon" päänsä päälle loputtomalta sateelta. Sulan maan myötä on painettava alas muutama tuki lisää, jotta kirkkaan kevätauringon saapuessa voidaan käyttää varjokankaan käyttöä suojaamaan joitakin herkkiä kasveja auringonpolttamilta. Niiden kääriminen peitteeseen juuri nyt näin lämpimällä ja kostealla säällä voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. Pahimmassa tapauksessa ne sen sijaan nukahtaisivat peitteen sisään.
Hyvää lomaa!